perjantai 20. tammikuuta 2012

Neljä reittiä vaihtuukin miljoonaksi

Aina puhutaan siitä, kuinka yläasteen jälkeen voi valita neljästä vaihtoehdosta; lukiosta, amiksesta, oppisopimuksesta tai suoraan työelämään menemisestä. Sitten onkin aika siirtyä ysille, jota seuraa paineet, valinnan vaikeus, liika ajattelu, liian vähäinen ajattelu, kouluun panostus, rentoutuminen, liika rentoutuminen, keskiarvon tippuminen, viimeinen tilaisuus nostaa keskiarvoa, kyselevät ihmiset, stressi...

Mihin sä meinasit mennä ysin jälkeen? Mitä sä haluut tehä isona? Minne paikkakunnalle sä haet opiskelemaan? Riittääks sun keskiarvo sinne minne sä haluut? Ootko sä nyt varma että toi on just sua varten toi paikka? Mitä jos sä et pääsekään minne haluut? Näitä kysymyksiä, ja paljon muita varmasti jokainen ysi kuulee jossain vaiheessa lukuvuotta, oli kyselijä sitten äiti, isä, sisarukset, kaverit, sukulaiset, opettajat, opinto-ohjaaja tai joku muu, ja aina oletetaan että osaat niihin vastata. Vastausta miettiessäsi iskee hirveä paniikki, tajuat ettet oikeastaan ole varma minne haluat mennä ysin jälkeen. Se, mitä haluat isona tehdä, on vielä täysin pimennossa. Jos omalla paikkakunnalla opiskelu ei enää kannusta tippaakaan, täytyy miettiä minne haluaa, ja miten asuu. Riittääkö mun keskiarvo sinne minne haluan? Onks toi paikka mua varten? Mitä jos en pääsekään sinne, minne haluun? Miten näihinkään kysymyksiin voit muille vastata, kun et osaa vastata edes itsellesi?
Sitten tehdäänkin asiat vielä vähän monimutkaisemmaksi, kun mielipide vaihtuu joka toinen viikko, ja kun siellä toisen asteen koulussa pitää yleensä olla se 3 vuotta. 

Täällä on yksi ysiluokkalainen jonka oma pää ja muut ihmiset on tahtonut määrätä sen tulevaisuuden aika moneen suuntaan; on tarjottu Jyväskylän Lyseon lukioo ja kahta muutakin lukioo samaisella paikkakunnalla, kotikaupungin 100 opiskelijan pikkulukioo, viereisen kaupungin vähän isompaa lukioo, kirjottajalukioo, sosiaali- ja terveysalaa kahdesta eri amiksesta, hotellialaa, kauppista, ja vielä kaiken päälle autoalaa. Huhhuh, mikä juttu se oli, että meillä olis neljä reittiä valittavana? Tää aika ennen yhteishakua on kyllä ollut aika moista sokkeloa, ja sinne on riittänyt yli neljä reittiä, joita pitkin voi kulkea, ja tosiaan äsken tein vielä tarkastuksen, meidän opaskirjassa, jossa on lueteltuna kaikki suomen toisen asteen koulut, on 285 sivua pelkästään niitä kouluja ja linjoja, ja yhdelle koululle on annettu tilaa aika vähän. No, ainakin jokaiselle jotain löytyy, jos ei muuten!

Koittakaas nyt kuitenkin kaikki ysit tehdä ens syksystä mieleinen koulun kannalta ainakin, ja antakaa kaikkenne peruskoulun eteen nyt, koska muutaman kuukauden päästä se on jo liian myöhäistä.


♥: meikä täältä ysin pyörteistä 


ja vielä,
RIP Sarah Burke 
Sä olit tähti jo maan päällä,
mut nyt pääset loistaan vielä kirkkaampana.

torstai 19. tammikuuta 2012

Pieni tyttö, suuret unelmat

Ruudun toiselta puolelta löytyy tyttö jolla on syli täynnä unelmia. Se tyttö unelmoi sanoista, niistä jotka se on ihan itse kirjoittanut. Se tyttö unelmoi, et joku muukin lukis niitä lauseita, jotka se on mielessään pähkäillyt. Se unelmoi, että joku vielä arvostais sen aikaan saannoksia. Se unelmoi, että se vois elättää itsensä kirjoittamalla. Sen suurin unelma on aina ollut se, et se uskaltais tehdä mitä haluaa, et se uskaltais kirjoittaa koko kansalle, vaikuttaa koko kansaan, se unelmoi, et sitä vielä joskus pidetään taiteilijana, et kaikki muistais sen tyttönä, joka osas kirjottaa.

Sillä tytöllä on aika paljon kunnianhimoa, ja jos se jotain aloittaa tekemään, niin se tekee sen loppuun asti, niin hyvin kun vaan pystyy. Aina välillä se luonteenpiirre kuluttaa sen tytön voimat ihan kokonaan, sit se meinaa menettää uskonsa, mut hetkessä se rupee taas rakastaan elämää, ja hymyilee onnellisemmin kuin kukaan muu.

Nyt se tyttö päätti uskaltaa kertoo, mitä sen pään sisälle mahtuukaan, ja kirjottaa tänne blogiin kaikenlaista; sekä omasta elämästä että vähän vähemmän omasta elämästä, luvassa on siis jäätäviä tunnejaksoja ja tylsiä "kun mitään ei ikinä tapahdu"-aikoja!

♥: ainakin vielä ujouden takia tuntemattomana pysyvä neiti täältä näin